Palapelit ja lautapelit, joissa on enemmän kuin yksi liikkuva osanen, ovat varsin alttiita tuhoutumiselle. Päiväkodeissa tapahtuu lähes päivittäin tilanteita, joissa valon nopeudella liikkuva pikkuihminen huomaa lattialle pudonneen palapelin palan, lautapelin nappulan tai muun pelaamisessa tarvittavan osan. Hänen näppärät pikkusormensa ja ehtymätön mielenkiintonsa koloja kohtaan saavat palasen sujahtamaan äänettömästi piiloon ja jäämään sinne ikiajoiksi. Hetken kuluttua isommat pelaajat ihmettelevät suureen ääneen, ettei pelin osia löydykään enää mistään, ja aikuinen harmittelee, että taas menetettiin yksi hyvä lautapeli. Kekseliäs pikkuihminen pyörittelee päätään ja pohtii mielessään, että kaikesta sitä viitsivätkin hermostua…

Vaan eipä hätää. Näihin menetyksiin kannattaa suhtautua suurella kekseliäisyydellä ja lähteä pohtimaan, mitä jäljelle jääneistä pelin osista saa aikaan. Minulla on aarrekammiossani laatikko, johon keräilen matkan varrella vastaan tulevia orpoja palasia ja osia eri peleistä. Näitä osia jatkojalostan myöhemmin, usein ihan erilaisissa tarkoituksissa kuin missä ne elivät edellisen elämänsä. Tavara voi olla vanhaakin, mutta hyväkuntoisena niin käyttökelpoista silti. Kierrätyskeskus on myös oiva aarreaitta, josta löytää toinen toistaan hauskempaa tilpehööriä, jos haluaa kasata suurempaakin nippelinappeli-varastoa.

Oheisessa kuvassa on uusia pelejä, joissa on hyödynnetty kaikenmaailman irto-osia. Kartongille piirretään osien ääriviivat, ja tarvittavat osat kasataan laatikkoon. Kartongit kannattaa laminoida. Siinä se! Peli on pelattavissa. Toki aina on mahdollista, että tästäkin pelistä katoaa osia aivan kuten edeltäjistään, mutta siihen voi varautua kasaamalla ylimääräisen laatikon ”varaosia”.

Toisessa kuvassa on osia Supernuuskijat -pelistä, josta meni rikki pelaamisen kannalta oleellisin osa eli pyöräytettävä valintakiekko. Kaikki muut osat olivat edelleen hyvässä kuosissa ja niissä oli hauskat luontokuvatkin, joten säästin ne jatkoon. Liimasin jokaisen kuvaympyrän taakse tarran pehmoisen osan. Näitä luontokuvia voi sitten tarrailla tarranauhan karheampaan puoleen kiinni, niillä voi leikkiä tai pelata vaikka muistipeliä. Tarrapeli on sopivaa pikkupuuhaa vaikkapa odotteluhetkiin tai muuten vain ”mitä-mä-tekisin” -hetkiin.