Olen pitkin viime syksyä käynyt läpi vanhoja valokuvia. On yhtä aikaa hauskaa ja vähän raastavaakin palata ajassa enemmän tai vähemmän taaksepäin. Yhtä kaikki, olen huomannut, että vuosien varrella on tullut otettua valtava määrä kuvia, joissa samaa kohdetta on kuvattu vaikkapa kymmenen otosta, eikä koskaan sen jälkeen ole pysähdytty valitsemaan niistä sitä parasta. Niinpä tietokoneen sisäosat ovat täynnä valittavia ja poistettavia kuvia, ja päätin jo jokin aika sitten, että nyt on se hetki kun niitä on syytä alkaa selvitellä.
Vastaan on tullut monenmoisia perhetapahtumia ja juttuja, jotka olivat jo tyystin unohtuneet. Olen kasaillut kuvia eri teemojen alle ja yhden teeman alla on kuvia tekemistäni käsitöistä. Niistä, jotka on saatettu ihan valmiiksi asti. Eri kansioon kuuluisivat ne, jotka ovat jatkuvassa prosessissa tai muuten vaan epäonnistuneet. Siitä kansiosta tulisi iso…
Rakastan tilkkutöitä, se vaan on niin kovin aikaa vievää, että on jäänyt viime vuosina selkeästi vähemmälle. Takavuosina tein jonkin verran tilkkutöitä, joista osa meni myyntiin ja osa päätyi sukulaisten ja tuttavien käyttöön. Ohessa joitain onnistuneita yksilöitä.
Tilkkutöiden tekijänä olen melko suurpiirteinen. En omista siihen tarvittavia hienoja työkaluja, vaan tuotokset syntyvät ihan vaan kynä-paperi-sakset -tekniikalla, ja ihan kivoja niistä on sillä laillakin tullut. ”Se on vaan kangasta”, sanoi äitinikin aikoinaan, ja sitä ohjenuoraa olen seurannut melkein kaikkien käsitöiden kohdalla. Harvoinpa olen tekemisissä niin kalliiden ja hienojen kangastilkkujen kanssa, että menettäisin yöuneni niiden takia.
Jos ei ole kiire mihinkään, niin tilkkuilu on ihanaa puuhaa. Itseäni ilahduttaa ajatus siitä, että jostain pienistä osista voin luoda isoa pintaa, jossa jokainen yksityiskohta on sommiteltu sopimaan yhteen toisten kanssa. Pienillä osilla on merkitystä, eikä mikään mene hukkaan. Työhön voi käyttää vaikka miten vanhoja kankaita, joihin kietoutuu monenlaisia muistoja eletystä elämästä.
